tiistai 25. huhtikuuta 2017

Ihanaa kevät

Kevät on niin ihanaa aikaa. Ulos mennessä lintujen konsertti on ollut valtaisaa. Jänikset käyvät haaparuokinnalla. Kettujen jäljet tosin ovat hävinneet. Liekkö metsämies ollut asialla. Nyt uskaltaa kertoa, että talvella näkyi ahman jälkijäkin. Lähiaikoina niitä ei enää ole ollut. Viime lauantaina kävin Limingassa lintupäivillä. Kiitos matkaseuralle onnistuneesta reissusta!
Tyrnävän pelloilla näkyi paljon joutsenia ja kurkia. Toki muitakin muuttajia näkyi jo. Limingassa oli kevät myöhässä niin kun muuallakin. Jäät olivat vielä paikoillaan eikä suuria lintuparvia näkynyt niin kuin joskus muulloin vastaavaan aikaan. Tosin lokit ja naakat tekivat näyttäviä parvilentoja haukan ilmaantuessa lähistölle.
Leppälässäkin on näkynyt haukkoja. Sinisuo haukka kävi pihassa useampaankin otteeseen, mutta silloin en ehtinyt napata kuvaa. rastaita on muutamia ja peippoja alkaa olla suuriakin parvia.
Limingassa naakat ja lokit näyttäytyi parvena.

Joutsenia kaukana Tyrnävän pellolla


Kurjet myös olivat ruokailemassa laumoittain pelloilla.

Käpylinnut ovat löytäneet hylätyn navetan piipun. Siitä ne varmaan ottivat laastia.

Mustarastaspari on taas saapunut pesimäpaikalleen.


Palokärki huuteli eilen kuusen latvasta.


Haukkakuvaukset eivät menneet aivan putkeen....

Harakka tähyili huolestuneesti taivaalle.
Poroja oli tiellä. Ne eivät hötkyilleet vaan söivät rauhassa tien vierellä ja seisoivat tiellä autoista välittämättä. Varmakevään merkki sekin.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Pyy ym.

Eilen aamulla lähdin mökille ja toiveena oli nähdä teeren soidin. En kuullut teerien soidinta joten ajattelin olevani liian myöhään liikenteessä. Lähdin kävelemään jäälle ajatuksena etsiä tarkka soidin paikka tuleville aamuille valmiiksi. Kävelin reippaasti kauniissa aamuauringossa. Huomasin liian myöhään, että teeret olisivatkin olleet vielä jäällä. Ne lähtivät lentoon, vaikka olinkin varmaan reilun 300 m päässä. Saattoivathan ne säikähtää jotakin muutakin. Eilen olimME vähän puu hommissa. Kolme puuta kaatui. Yhdestä oli latva poikki ja pari oli vaaraksi.Minä tosin olin vain risusavotassa.
Tänään tulimME Leppälästä. Huomasin pyyn syömässä pajunkissoja. PysähdyimME kauas katsomaan tilannetta. Otin yhden kuvan kaukaa. Pian näin puiden lomasta lisää lintuja. Pyy nosti kaulansa pitkäksi. Lähdimme jatkamaan matkaa. Olin kuskin paikalla ja pyy oli pelkääjän puolella. Ajattelin ettei ole mitään mahdollisuutta saada kuvaa. Lintu pelästyisi kuitenkin kun ajamme ohi. Pyysin miestäni avaamaan varalta ikkunan. Ajoin hitaasti ja pysähdyin linnun vierelle. En saanut yhtä vaan useita kuvia. Liekkö suurin kiinnostustus ollut tien toisella puolella. Jatkoimme matkaa ja olin tyytyväinen.
Onneksi on vielä reilun kokoisia teeriparviakin olemassa. Kuvaan mahtui 15

Metsuri työssään. Eipä tarvi pelätä, että kaatuu niskaan.




keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen tienoon kuvia

Pääsiäinen on takana. Mitään erityiste ei tullut tehtyä. Eikä ainuttakaan pääsiäisherkkua syötyä. Tästä huolimatta mitä ihaninta aikaa olen saanut elää. Lunta on kirkonkylällä vielä yli 60cm ja leppälän suunnalla vielä enemmän. Ihaninta on ollut kunnon hanget. Aukeilla hanget ovat kestäneet kävellä, mutta metsässä olen liikkunut lumikengillä tai suksilla. Eilen illalla innostuin etsimään metson soitimien jälkiä. Metsässä vierähtikin taas pari tuntia. Pääsiäisen aikaan ME lumikenkäilimme ja retkeilimme mitä upeimmassa säässä.
Toissa aamuna mennessäni Leppälään näin ensimmäisen kerran eläissäni pyyn soitimella. Romanttiseksi paikkaa ei voinut sanoa, sillä soidin tpahtui maantien varrella. Harmi kun piti jäädä kauas eikä aurinkokaan osunut soidinpaikkaan. Kuvista tuli heikkoja, mutta ne ovat minulle täydellisiä. Kuulen pyyn äänen ja näen tapahtuman. Seurasin tapahtumaa kameran läpi. Kuvia otin vain pari, koska en voinut kaivaa jalustaa esille lintuja häiritsemättä.
Valokuvaajan muki kiinnosti istumapaikkana.

Punatulkuista olen yrittänyt saada lentokuvia. muutaman kyllä sainkin, mutta niistä tuli liian taiteelisia, joten pönötyskuviin täytyi tyytyä.
Lumikuuro yllätti välillä kuvaussessiossa.

Ilahduin kun kuusitiainen palasi Leppäläään.


Lempparitiainen täytyy kuvata edes kerran.


Ja taas pönötyskuva
13.4.17 ajoin Salmelan sillan yli. Tämä on varin kesään merkki, kun joutsenet saapuvat sinne. Ne tosin ovat olleet siellä jo jonkin aikaa.



Myös "tölökät" ovat saapuneet.




Itsellä oli kiire enkä halunnut häiritä turhaan.





Lumikenkäretkllä kuvasin lähinnä vain jälkiä.


Leppälän lähistöllä on lukuisia heteitä. Tämäkin on ollut sula koko talven.

Pyyt soitimella

Kuvat ovat vähän epätarkat, mutta tämä on minulle täydellinen kuva.
Lähdimme siskoni kanssa katsomaan onko joutsenet vielä sulassa. Siellähän ne olivat.


Lähempi tarkastelu osoitti, että jätöstä joutsenet tuottavat aika kiitettävästi.





Emme tiannet liiemmin häiritä, vaikka koirakin oli mukana.




Eilen illalla hiihtoretkellä tapasin käpylintuja. Hiihtoretki kulki majavalammin ohi kohti metson soidinpaikkoja. Majavan vuoksi puut ovat kuivaneet pystyyn.



Toinen käpylintu katsoi uteliaana kuvaajaa.


Kotimatkalla ilta-aurinko värjäs maiseman punertavaksi.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

"pörröeläin"

Mörröiset eläimet ovat yleensa aika sieviä. Tämä karvapeitteinen museokuoriaisen toukka ei niinkään. Löytyi vanhan peiton välistä. Se päätyi ulos... Kokoa tällä on kokonaista 3mm.


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Taas hiihtoretkellä ja riistskameran todiste

Eilen aamulla oli taas mitä upein aamu lähteä hiihtämään metsäsuksilla. Pakkasta muutama aste ja aurinko paistoi. Suuntasin taas majavalammille. Hieno ilma innosti hiihtämään kauemmin kuin ensin ajattelin. Aamulla oli sellainen suksikantohanki ettei paremmasta väliä. Sukset upotti vain muutaman sentin. Aurinko lämmitti lumen pintaa. Sen seurauksena loppumatkasta muodostui kunnon hikilenkki. Ylämäkeä noustessa tulee muutenkin kuuma, mutta suksien pohjaan tarttuva lumi teki kelistä lievästi sanottuna raskaamman. Leppälässä olo oli mitä onnellisin. Tänä aamuna kuvia siirtäessä koneelle onnellisuus lisääntyi, kun riistakameraan oli tallentunut todiste.
Ensin ajattelin lähteväni nousemaan vaaran laelle, mutta päätinkin lähteä taas alas majavalammin suuntaan.
Kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin tykkään kuvata pintaakin välillä. Lähtiessäni liikenteeseen kuvasin aamuauringon muodostamia sinisiä varjoja kinosten pinnassa.





"Tölökänpönttö" odottaa asukkaitaan.

Toivoin näkeväni pohjantikkoja. Näinkin ja kuulinkinniitä, mutta ne olivat niin kaukana etten yrittänyt ottaa kuvaa. Ruolailun jäljet jäi vain kuvattavaksi.

Majavan ja saukon jälkiä näkyi.



Lumitianne vaihtelee paljon vuosittain. Tässä majava on muutama vuosi sitten aloitellut puun kaatoa padon vierestä . Silloin lunta on ollut puoli metriä enemmän.

Eläimiä en nähnyt, niin päätin ottaa itsestäni varjokuvan.



Varjot kiinnostaa.s

Käävät ja pahkat ovat myös sellaisia joita kuvaan. Näihin sairaisiin puihin tekee kolopesiät usein kotiaan.


Vielä kymmenen aikoihin varjot olivat sinisiä, mutta pian ne muuttuivat harmaiksi.

Tässäkin pohjantikka oli ruokailemassa, mutta pysytteli puun takana. En viitsinyt mennä häirittsemään.

Pieni piipertäjä on kulkenut.

Varjoissa ei ollut loppumatkasta enää sinistä.


Tälläinen pieni hämähäkki oli minulla matkaseurana. Tämä kulki latua pitkin. Onneksi näin sen ja nostin sen turvaan. Tosin hämähäkkikammoiset olisivat sanoneet, että olisit hiihtänyt päältä. Hämiksellä oli vain noin puoli cm vartalo. Kuvattu loittorenkaiden avulla ja siksi näyttää suurelta. Kuvaa on vaalennettu, koska hämis oli varjossa.
Kunnon "piikit" jaloissa.
Ja se todiste tähän loppuun. Kirjoitin aiemmin, että metsot aloittelevat jo soidinta.

Minä vein jokin aika sitten riistakameran majavalammin viereiselle pellolle. Tässä olen tulossa vaihtamaan korttia. Jalassani Ruotsin armeejan vanhat puiset metsäsukset. Ne ovat palvelleet oikein hyvin. Ne ovat sopivan lyhyet, jotta voi seikkailla tiheämmässäkin metsässä.
Kyllä vain.... metso on soitimella.