Kun istun tässä koneella mietin kuinka onnekas ihminen olen tällä hetkellä ainakin. Minulla on elämässäni useampikin täydellinen ihminen ja mahdollisuus liikkua.
Voi kunpa useammillakin olisi mahdollisuus tähän. Haastan kaikkia teitä lähtemään ulos aina kun vain mahdollista. Joskus kehtuuttaa, mutta tänä viikonloppuna tuli todistettua, että kyllä kannattaa. Aina ei luonnossa näe mitään erikoista, mutta silti jo pelkkä ulkoilma tekee hyvää. Tai ainakin nyt, kun on hieno ilma, ei siitepölyä eikä itikoita ym pörrijäisiä. Metsässä ei tunnu katupöly jne.
Joskus voi nähdäkin jotakin ainutlaatuista.... Olimme mieheni kanssa päättäneet lähtea heti aamusta hiihtämään. Olin perjantaina laittanut riistakameran sinne luonnon haaskalle, josta jo aikaisemmin laitoin kuvan. Haaska oli muuttanut kylläkin muotoaan(kuva alla). Se osoitti minulle, että riistakameraan mahdollisesti tarttuu eläimiä. Epäilin, että saan kuviin ketun ja korppeja.
Kun hiihdimme minulla oli kamera repussa. Olin ajatellut ottaa kameran esille vähän ennen haaskaa. Hiihdin edellä ja näin noin 50-70 m päässä liikettä. Aloin kaivaa kameraa repustani (tosin uskoin että kameran kaivaminen on myöhäistä, niinkuin olikin). Samalla yritin viestittää miehelleni, että pysähtyy ja on hiljaa. Hän vain katseli ympärilleen tiluksiaan eikä huomannut minun merkkejäni.
En ollut uskoa silmiäni, kun koivujen juurella seisoi ahma kahdella jalalla jonkin aikaa. Sitten se juosta jölkytteli pois. Mieheni saavutti minut ja minä sanoin, että näin ahman, mutta en ole kyllä varma niin ihmeellinen näky oli. Samassa ahma juoksi vähän kaurmpana ja miehenikin näki sen. Elämäni ensimmäinen kerta kun näin ahman luonnossa. Jälkiä olen kyllä nähnyt paljonkin.
 |
| Tästä ahma juoksi (taaemmat jäljet) . Etualalla jäniksen jäljet. |
Poikkesin yksin katsastamaan riistakameraa. Olo oli kepeä, kun olin nähnyt harvinaisuuden. Tiedän että sitä poromiehet inhoavat. Olenhan itsekin poromiehen tytär. Minulle se on kuitenkin eläin ja harvinainen sellainen. Saapuessani kameran luo huomasin, että sitä oli käännetty eri suuntaan. Toinen salpa oli auki. Ihmettelin ensin. Huomasin, että kameran kuona oli eläimen jälkiä ja puun juurelle oli myös pissitty. Ajattelin, että kettu oli varmaan asialla. Niinhän sieltä riistakamerasta ensimmäisenä kettu paljastuikin.
 |
| Kettu kaivaa ruhoa syvältä. |
 |
| Kävi ilmi, että niitähän olikin kaksi kettua yhtä aikaa. |
Eikä tässä vielä kaikki. Kun katselin kuvia paikan päällä ilahduin vielä lisää. Ahma oli kuitenkin tallentunut kameraan, vaikkakin riistakameraan.
Ahma se olikin joka oli hermostunut riistakameraan ja kävi muuttamassa kuvaussuunnan.
 |
Aamulla kamera oli suunnattuna poispäin haaskasta.
|
Tiedoksi vain, jos joku yli-innokas on liikenteessä, riistakamera on vielä olemassa, mutta eri paikassa.....
Jatkoin matkaa takaisin mieheni luo ja kerroin mitä oli tallentunut riistakameraan. Kylläpä oli kevyttä hiihdellä loppu aika. Hymy oli herkässä molemmilla, kun söimme eväitä. Iloa ei latistanut edes luonnon hiljaisuuden rikkova joukko moottorikelkkailijoita jotka olivat ajelemassa ("vähän" poiketen reitiltä; 1km vain....)
Palasimme talolle, mutta kaunis ilma houkutteli minut uudelle hiihtoretkelle. Mieheni ei enää innostunut mukaan. Hiihdin vanhassa metsässä ja kuuntelin kevään ääniä. Linnut olivat jo kevät tunnelmissa. Linnunpönttöjä oli ilmaantunut metsään pöllöille ja liito-oravalle. Ennähnyt liito-oravaa vaikka kuinka toivoin. (Olisihan tuo ollutkin, jos kaksi harvinaisuutta samalle päivälle).
 |
| Helmipöllölle olisi koti vapaana.... |
Tässäpä vielä muutama kuva tältä päivältä.
 |
| Vähän jäätaidetta matkan varrelta |
 |
| Tänä talvena aika vähän lunta, mutta vielähän tuota on omiksi tarpeiksi. |
 |
| Sinitiainen on suosikkitiaiseni |
 |
| "Mitä oikein kuvaa, anna mun syödä rauhassa" |
