Hepokönkään juhlavalaistus 100-v Suomen kunniaksi

Tätä kirjoittaa väsynyt, mutta tyytyväinen talkoolainen.

Puolangan kameraseura juhlisti itsenäistä Suomea juhlavalaisemalla Puolangan kuuluisimman luontokohteen Hepokönkään putouksen polkuineen.

 Klikkaa kuvaa jos haluat nähdä sen suurempana.

Haluan nostaa esille muutaman korvaamattoman ihmisen.
Sylvi ja Ahti Härkönen, Aila Heikkinen ja Teemu Väyrynen. Ilman teitä olisin lyönyt hanskat tiskiin aikoja sitten. Sylvi ja Aila huolehtivat kaikkien muiden järjestelyjen lisäksi kahvituksen esivalmistelut. He mm.tekivät kaikki kahvileivät ym. (tai leivoin minäkin 54 pullaa. Ne olivat ne pullat jotka eivät olleet hienoja....)
Lisäksi suuri kiitos myös Aila Määttä, Tiina Kannianen. Sekä tietysti rakas mieheni Markku, joka joka jaksoit olla tukena koko prosessin ajan eikä edes päässyt katsomaan valaistusta, kun tartutin flunssan...Te ansaitsette erityiskiitoksen, koska ette kuulu edes kameraseuraan ja teitte valtavan työn.

Lisäksi muut joiden nimet listaan myöhemmin.

Lasipurkkilyhtyjä oli pitkin polkua ripustettuina puihin, sillankaiteisiin ja minne hoksatttiin. Yhteensä niitä oli noin 500-600 kpl. Etualan reijitettyjä peltipurkkeja oli noin 240-290 kpl(laskut menivät sekaisin)

( Laitan mallikuvia myöhemmin)

 Jätkänkynttilöiden valmistuksesta huolehti Metsähallitus, Ahti ja Sylvi sekä Ilmari Aho ja Yrjö Huusko talkoolaisineen ( täydennän myöhemmin) huolehtivat ne paikoilleen.

Valoporukkaan kuului Harri, Kyösti ja Tarmo Karvonen sekä Tuomo Seppänen kävi loppuviilailussa mukana. (hänkkäröin siinä ihan pikkuisen minäkin (neljä valoa toimitin) Valoja oli ostettu Oulujärvi leaderin tuella suurella summalla. Niitä oli asennettu valaisemaan putouksen lisäksi myös metsään.
Tässä kuvia. Itse olin vielä sairaana ja jaksoin olla mukana, kun olin saanut levätä pari päivää. Tai levätä ja levätä. Puhelin soi aika usein ja pientä kipparointia tein mitä jaksoin. En vain jaksanut kuvata, mutta sain upeita kuvia pään kovalevylle.

Vielä pitäisi jaksaa nämä kaikki hakea pois. TALKOOLAISIA kun saisi vostakin.
Ostimme Puolangan SPR:ltä ensiavun. Onneksi heille ei tullut yhtään keikkaa. Se kertoo siitä, että kukaan ei loukkaantunut eikä saanut sariraskohtausta.

(Poistin pitkän aamuyön kirjoituksen, kun alkoi tuntua ettei se muille kuulu....)Nyt Itsenäisyyspäivä on hyvällä mallilla. Haluan kiittää vielä liikenteenohjausta ja Bussipalvelua. Homma on kuulemma mennyt suhteellisen hyvin. Korpienkiertäjät avustivat kahvin keitossa ja myynnissä. En ole vielä itse jututtanut asianomaisia.

6.12. kello on noin 13.30 Hepoköngäs on puoliksi siivottu. Huomenna vielä loppuporukka menee hakemaan loput tavarat pois. 

Muitakin oli kuvaamassa. Jospa heillä on paremmat kuva jälkipolville näytettäväksi.

Laitoimme alueen, johon ihmiset voivat pysähtyä kunnioittamaan ja kiittämään kaikkia jotka tekivät ja tekevät itsenäisestä  Suomesta hyvän.

Pelkäsimme etukäteen, että koiran ulkoiluttajia tulee paljon ja siitä voi tulla ongelmia. Vain pari omistajaa ei pitänyt koiraa tarpeeksi lyhyellä hihnalla ohittaessa. Tämä koira oli aika hyvin hallinnassa.

Kävin tapahtuman päätteeksi tarkastamassa paikat. Tässä vielä valot palavat, mutta parin minuutin jälkeen vain kynttiät paloivat tovin.

Harmaa päivä Hepokönkäällä.

Kävin katsastamassa Hepoköngästä juhlavalaistusta ajatellen. Päivä oli harmaa joten kuvista ei tullut oikein mitään. Kuvat ovat aika totuuden mukaisia väritykseltään. Sävyjä ei ollut ilmassa. En viitsinyt "polttaa ruutia" kuvaamiseen enkä nyt koneella säätämiseen. Putous oli hienomman näköinen luonnossa. Kosken pauhu on vaimentunut, mutta kuuluu vieläkin. Veteen oli muodostunut vaikka millaisia jääkuvioita. Mukana ei vain ollut pitkää putkea jolla olisi voinut tarkkailla niitä lähemmin.

Yön aikana saukko oli kulkenut könkään ympärillä. Jälkiä näkyi niin ylhäällä kuin alhaallakin.

Alhaalla olevat jäljet.

Tilhet koristeomenapuussa

Olin siinä uskossa, että tilhet ovat jo lähteneet, mutta äsken niitä lensi iso parvi koristeomenapuuhun. Harmi vain ettei aurinko paistanut.

Hepokönkään juhlavalstuksen katselmus

Puolangalla on 5.12. Hepokönkään juhlavalaistus. Tänään kävimme katsomassa paikkoja ja testasimme valoja ja kynttilöitä. Tiedossa työntäyteinen rupeama, mutta toivottavasti hieno tunnelma palkitsee aherruksen. Jännitysmomentti on sää. Peukut pystyyn.

Valojen kokeilua ja valomaalausta alkuillan hämärässä.

Joutsent odottelevat vielä

Viikonloppuna mökkirannassa oli jo jäätä, mutta joutsenet ovat vielä järvellä. Toivottavasti ehtivät lähteä ennenkuin pakkaset kunnolla alkavat.

Laitoin taas yhden synttäripöntön puuhun. Meni vain puoli tuntia, kun tiainen meni pönttöön.

Sisustus ei mielyttänyt, sillä tiainen toi lastun pois pöntöstä. (kuvat on otettu ikkunan läpi)

Muutakin kuin valokuvausta

Ajattelin laittaa pari kuvaa minun muistakin harrastuksista. Pari viikkoa sitten tein miehelleni räpikkäät, kalvokkaat, kynsikkäät tai millä nimellä niitä kukin kutsuu. Näin netissä ohjeen intialaisesta peukalosta ja sitä oli kokeiltava. On muuten hyvä ja helppo.

Piirtäminen eri muodoissaan on ollut harrastus pienestä pitäen. Välillä se jää, mutta nyt on taas muutama tullut tehtyä aamukahvia juodessa. Tosin tämän aloitin viime vuonna, kun vedin piirrustuskurssia. Siitä piti tulla aivan erilainen. Löysin sen vahingossa muutama päivä sitten ja tein sen valmiiksi.  Eilen aamulla tein toisen piirustuksen, mutta se kaipaa vielä fiksausta.
Miehelleni tulee lehti illalla klo 19 jälkeen. Hän saa seuraavana aamuna lukea aamulehtensä. Tosin lehti on jo päivän vanha. Pitänee siirtää posti minun luo.

Intialainen peukalolla olevat räpikkäät.

Aamulehden lukija

Patikkayllätys

Tänään sain mukavan yllätysviestin. Kysyttiin kiinostaisikko lähteä patikoimaan. Tottahan toki... Ensin suuntana oli Kometto, mutta se muuttuikin Markonpalon patikkaretkeksi lisäten omia polkuja. Tavalliseti tämän retken kuljen noin kolmessa tunnissa, mutta nyt innostuimme pysähtelemään ja kuvaamaan, niin retki venähti lähemmäs viittä tuntia. Kiitos retkikavereille. Mukavaa oli. Otetaan uusiksi eri suuntaan.
Jos haluat nähdä kuvat isompana, niin klikkaa kuvan päältä. 

Talvi tekee tuloaan.

Putousta kuvatessa vierähti tovi.

Huurteiset puut olivat värisevyltään kauniin pehmeitä.

Kuurainen taimikko hohti auringopaisteessa kilpaa retkeläisten kanssa.

Vaaran päällä kasvaa ihania vanhoja puita, jotka ovat jo pökkelöityneitäkin. Pinta oli rosoista,

Täällä asuu varmastikin meninkäinen.....

Melekosie pahkapuita oli halattavaksi asti.

Kuuraiset ouut ovat vain niin ihania auringon lämpinen väri lisää niiden kauneutta.